Eilen tosiaan näin sitä omaa rakasta ja tuntu että olisin ollu taivaassa <3 Oli niin hirveä ikävä. Tänään sitten palattiin taas todellisuuteen ja kävin lääkärillä joka nyt sitte määräsi vain 2 viikkoa saikkua eikä masennus lääkkeitä. ONNEKSI!! Toivon että en niitä tuu missään vaiheessa tarvitsemaankaan.
Porukatkin saapu viime yönä takas suomeen ja oli niin ihana nähä niitä tänää ja vaihtaa kuulumisia. Kerroin et mul on vaikeeta ja jotenkin asia vaan sivuutettiin? Tottakai äiti sano että on hyvä kun oon hakenu apua mut siihe se sitte jäikin. OK, ymmärrän et Niki on se asia yks mut tietty ois kiva ku muaki kuunneltas 😀 No kiva tuliaiset tuli ja meidän reissua odottaen.. Huomena alkaa vapaa viikonloppu ja toivon että nään paljon ihmisiä 😛
Merkinnät RSS-syötteenä
tämä kiittää ja kumartaa. Joo hetkittäin tuntuu siltä mutta onneksi on ihmisiä jotka kuuntelee. Ovat sitte kavereita, ystäviä, sukulaisia tai sitte ihan terapeutti. Ja alhaalta kuitenkaan suuntaa ei ole muualle kun ylöspäin =)
Sulla on mielenkiintoinen blogi. Ite ollu samankaltases tilantees…se on hirveetä ku kukaan ei kuuntele, ainakin tuntuu siltä. Koittakaa pärjäillä ! 🙂