Miksi ihmiset lähtevät suoraan syyttelemään eikä voi kysyä ensin että onko asia niin? Jotenkin kun toinen kuullut yhdeltä jotain niin uskoo sen eikä viitsi kysyä että onko asia näin. Ja jos satut kieltämään asian niin heti syytellään ettei voi myöntää virheitä mitä on tehnyt vaikka tiedät ettei vika ole sinussa.
Itsellä ei ole ainakaan mitään ongelmaa kertoa jos jotain on käynyt koska mielestäni on reilua kertoa jos asia koskee muitakin. Mutta tuskin kukaan lähtee ottamaan syitä niskoilleen joita ei ole tehnyt? En minäkään täydellinen ole ja hyvin hajamielinen mutta en silti lähde ketään suorilta käsin syyttämään yhden ihmisen puheiden perusteella. Tottakai selvitän mitkä ovat faktaa ja mitkä fiktiota. Mutta toisille tämä tuntuu olevan mahdotonta.
”Eihän anneta minkään tulla meidän ystävyyden väliin? Ikinä!”
Ensin näin mutta sitten lopuksi syytetään ja todetaan ettei voi enää luottaa että eiköhän tää meidän ystävyys ole tässä. Onko tämä nyt sitten todellinen ystävä vai ollut vaan kaveri?
Ehkä vielä joskus. Mutta ikuiset arvet tämmöisistä jää.
Merkinnät RSS-syötteenä