Minun elämää

Tekee pahaa kun kuulee että toista ahdistaa mutta kun tietää että se ahdistus on molemmin puolista niin on vaikea koittaa ymmärtää toista vaikak kuinka haluaisi. Päivän pelastava asia oli että pääsin tallille ja laskemaan hetkeksi omat paineet alas. No kotio päin kun tuli niin paineet taas alkoi. Haluaisin vain koko ajan yrittää ymmärtää ja auttaa toista että olisi parempi toisen olla. Mutta hankalaa olla erossa koska rakkaus on niin voimakas asia. Tuntuu että pitäisi paeta seinien sisään ja pysyä sielä vuosi ja katsoa sitten taas uusin silmin että miten jatkaa mutta kun tiedän mitä haluan ja miten haluan mutta toinen osapuoli hieman hankala. Mutta niin se varmaan minäkin olen. Ja pystyn sen myöntämään. Vituttaa että on tiettyjen ihmisten kanssa välit mennyt sen takia että oma olo on paha ja raivoan koko ajan tai olen muuten vaan koko ajan kovin ikävä ihminen. Elämä tuntuu potkivan päähän nyt koko iän puolesta. Johan tässä kohta tulee 25 vuotta täyteen niin ilmeisesti on tähän asti elämä ollu niin kurjaa että kaikki purkautuu nyt sitte samalla kerralla. Vaikka olis voinu tulla pienemmissä erissä. No kuten kaikki sanoo elämä ei oo ruusuilla tanssimista. Haluan vaan saada tiettyjen ihmisten kanssa asiat takas kuntoon ja elää onnellisesti tämän tietyn miehen kanssa ja lopettaa tän turhan masennuksen ja paineen. No jos tämä tästä nyt ajan kanssa. Vaikka on kyllä aika vaikea antaa aikaa kun on niin paha olla. Puhelin siis pois niin ei voi terrorisoida ketään. Toivon vain että saan välit kuntoon kaikkien kanssa. Varsinkin sellasten ketkä oikeesti on mulle tärkeitä. Lapsi ja mies ihan ensimäisenä ja sen jälkeen eräät kaksi ihmistä. Rauhaa ja rakkautta kaikille ja toivon että ihmiset oikeesti ymmärtää jos mulla on paha olla koska niin mäkin koitan ymmärtää muita. Vaikka siltä ei aina tunnu. Ja jos joku soittaa enkä vastaa niin ei tarkota että oon vihanen tai suuttunut vaan en jaksa vaan jutella tai olla millään tapaa sosiaalinen.