Nyt on sitte alettu ihan urakalla lenkkeilemään. Tässä nyt jo perä viikonloppuina käyny ratsastamassa ja vähintään 1-2krt/pv sauvakävelemässä. Nyt kun sais vielä ruoka tottumukset muutettua kunnolla ni alkas elämä hymyilemään.
Terkka soitteli torstaina ja kysy kuulumisia ja totesin että kun ahdistusta on vielä niin paljon ettei meinaa nukuttua saada ni en lähde vielä kouluu. Ja ku en pääse top-jaksolle niin pelkkä ajatus mennä koululle ahdistaa. Eli lisää saikkua ja katsotaan helmikuun aikana että jatkanko tuolla ollenkaa vai pidättäydynkö johonki muuhun.
Rauhallisesti etenemme myös isännän kanssa. Vaikka se kuinka tuntuu musta että on vaikeeta niin pakko yrittää. Mies ja poika on mulle kuitenki kaikki kaikessa enkä haluu kumpaakaan menettää. Välillä tuun ihan miettineeksi että mikä tässä vuosien varrella on tehny musta tämmösen? No toisaalta turha sitä on miettiä vaan elää tässä hetkessä.
Tänään olisi tarkoitus lähteä juniorin kanssa elokuviin ja syömään kun viikko on mennyt niin hyvin. Ja noo ku leffassa on käyny ni on ainaki hyvä syy lähtee lenkille 😀 Onneks tota lunta on tullu ni voi lähtee pulkan kanssa. Jos vaan keksis jonku miten sais vedettyy pulkkaa ja käveltyy sauvojen kanssa…kun noit aikuisten valjait on niin vähän eikä oo hihnoja 😀 No katsotaa sit miten se lenkki luistaa vai luistaako ollenkaa 😀
Merkinnät RSS-syötteenä